En tiedä miksi mutta toivon;
kunpa näkisit kaiken tämän vihan takana,
jota heitän kasvoillesi kuin kuumia hiiliä,
vielä sen naisen, joka ei saa enää itkettyä
menettyä syliä ja menetettyjä päiviä
joka punoo pelosta itselleen peittoa,
että olisi edes jotain jonka alle piiloutua
kadota tältä kaikelta kamalalta
mikä ei voi olla totta
sillä ei voi olla niin,
ei kukaan, joka kantaa sinua käsissään kohti kuuta ja taivasta
voi yhtäkkiä pudottaa sinua kallion jyrkimmästä kohdasta
ei niin epäreiluja tekoja voi olla oikeasti olemassa
tänäkin vuonna elokuu oli kylmä ja katala
vailla varjoja ja valoja
kohtisuoraa pimeyttä pitkin kasvoja
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti