Oottaen hetkee kun saa lentää

Päivän mieliala

Tänään mieliala asteikolla 1-5 on ollut pääasiassa 3. Se on oikeasti ihan hyvin! Se on käynyt kakkosessa sekä nelosessa, siksi laskinkin tähän keskiarvon. Illat ovat tuttuun ja turvalliseen tapaan hankalia. Uskon, että laskuvarjohyppääjistä tuntuu tältä ennen hyppyä. Minusta tuntuu, että nukahtaminen vie minua vain lähemmäs aamua ja huomista työpäivää. Pelkään hypätä. Pelkään nukahtaa. Töissä on vähän raskasta. Voi kun se yksi ei olisikaan tullut meidän toimistolle. Mutta ehkä tämä on hyvä asia, etten tahdo vain nukkua päivien halki?

Psykoterapia

Mies on kannustanut ja ehdotellut psykoterapiaa. Olen saanut jo kerran b-lausunnon, joka jäi käyttämättä taloustilanteen äkillisen muutoksen vuoksi. Minulla oli tänään soittoaika oman lääkärini kanssa, ja olen nyt varannut ajan asuntolainaneuvotteluun, psykologille sekä psykiatrille. Maksoi mitä maksoi. Oikeastaan se ei herätä minussa tunteita ja siksi pelkäänkin olenko tarpeeksi motivoitunut asian suhteen. Minua pelottaakin vähän.

Kahteen kappaleeseen riitti voimaa tänään.

Olen sairas, niin kipeä

Se oli sittenkin vain harhaa. 

Yhtäkkiä korvat alkoivat taas tinnittää. Ääni ei kulje kunnolla, koska hartiani ja poskilihakseni ovat kireät kuin viulunkielet. Kotimatkan kävelen ripeästi huomaamatta millainen ilma on. Näytän käsimerkkejä punaisia päin ajaville autoilijoille. Yhtäkkiä suljin taas oven. Yhtäkkiä huokailin taas. Yhtäkkiä huono päivä kesti kolme, viisi, kymmenen päivää. Yhtäkkiä kaipasin taas kipua. Lääkkeitä. Painottomuutta. Rauhaa.

Mitään muuta en kaipaa kuin kaipaan rauhaa.

Mille minä olen näin saatanan vihainen? Tai kelle? Mikä minussa huutaa mykkää huutoaan? Miksi en kuule sitä? Miksi en ymmärrä. Koko maailma on kumartumassa jalkojeni juureen, ja minä tahdon vain erakoitua? Siitäkö tässä on kyse? Suuret asiat kolkuttavat oven takana. Menneisyyden ja tulevaisuuden väliin on piirtymässä Kiinan muurin kokoinen railo. 

Olenkohan minä taas kohta sairaslomalla.