Jos annetaan ajan kulua

No niin. Nyt ollaan jo siinä säälittävässä pisteessä, kun kuunnellaan Sannia ja koetetaan käydä kauppaa siitä, että tämä olisikin vain unta. Ehkä tämä kaikki olikin vain unta?

Älä halveksi jos näät kun pussailen,

pilkun jälkeen pihalla
Aina kun en,

mä melkein soitan

Kirjoitan susta lauluja

Sun flanellii haluun lainata

Mulla on ikävä sua

Viikonloppuna, pakko valvoa
En haluu olla,

yksin aamulla

Mä en laita viestii

käännän kovempaa musiikkii

***

Mulla on ihan järkyttävä ikävä mutta en voi sanoa sitä ääneen. En mä voi pompottaa

ketään näin.

Miks me ei ikinä yritetty?

Se on sääli et me ei seota yhdessä

Sä haluat pois,
sä haluat pakoon
Sä haluat pois,
kun et pystykään,
kaikkeen mitä pitää yrittää

Te tartutte toisiinne niin kuin kieli kylmään rautaan

Koin hennon otteen,
näin väsyneen kehon
Pelkäsit liian liian paljon

Ja mä tahdon uskoa,
että ois vielä toivoa,
joka aamu kun herään

***

Jos mä soittaisin nyt ja sanoisin, että "nyt on paha", tulisitko?

Nyt on paha.

Luvattu on paljon / rikottu enemmän

ei koskaan enää

lupaukset vaihdetaan
sängyllesi silti jäätte makaamaan
vielä vähäks aikaa jään, sanot ja hymyilet
tiedät pian itkettää

aamu kuuta väijyy

lumous kohta särkyy
hyvin näyttelet sen ettet tahtois enempää

ei kukaan muu oo kanssasi kauniimmin

Tää on niin helvetin epäreilua, ettei sitä voi mitenkään päin selittää. Miksi sun piti?

En tahdo sinua enää

Vapaus. Sattuu vielä mutta en helvetissä palaa enää siihen mitä se oli. En huoli enää sitä, joka ei osaa pitää huolta siitä, joka hänestä eniten välittää. Se teki sitä mun kotona. Mun kotona. Mua oksettaa. Siinä kun olisi pettänyt menemään vaikka jokaisen vastaantulijan kanssa mutta sen vertaa ei ollut kunnioitusta mua kohtaan, että olisi edes yrittänyt olla tekemättä sitä mun läsnäollessa tai mun kotona. Mun katon alla, syömässä mun ruokia. Ehkä meistä jokainen on loppujenlopuksi vain täysin kaksinaismoralistinen, kiimansa perässä juokseva eläin. Mä luulin, että ihminen jonka kanssa kaksi vuotta keskusteltiin tunteja ja taas tunteja niistä ihmisistä, jotka olivat meitä satuttaneet, ei voisi tehdä itse samoin muille.

Vielä vähän sulattelemista. Näyttää pulpahtelevan yksitellen tällaisia vihaa aiheuttavia asioita. Olen iloinen, että nautin yksin olemisesta.

Nyt se kaikki mitä sinulle annoin on kylmää jäätä. Nyt on aika lähteä kauas pois.