Ensi viikonloppu on "onneksi" töitä. Mikä toisaalta tarkoittaa kyllä 12 päivän työputkea. Nyt jo sen ajattelu aiheuttaa tunteen siitä, että alan kohta huutaa ääneen. En tiedä mitä helvettiä taas teen. En saa taas kiinni tästä. Koetan kyllä laittaa ruokavalioni taas kuntoon ja liikkua, että sieltä edes saisi sitä hyvää oloa. Tupakoinnin voisi heittää pois, olen huomannut sen olevan yksi suuri tekijä aina kun alkaa ahdistaa. Näitä työkohteita tein viimeksi silloin kun jäin sairaslomalle. Silloinkin oli 10 päivän putki odottamassa. Ahdistaa ihan helvetisti.
Pari irtosuhdettakin tässä on ollut. Samaan aikaan nautin tästä vallantunteesta ja "täysillä elämisestä" mutta samaan aikaan on niin älyttömän hyväksikäytetty ja likainen olo. Toisessa näistä kävi aivan kuten epäilinkin; itse menin sinisilmäisenä ihastumaan ja muutamien treffien jälkeen miehestä ei enää juurikaan ole kuulunut. Toinen taas kyllä hoki tapaamisen jälkeen miten haluaa vielä nähdä mutta itselleni on aivan se ja sama nähdäänkö vai ei. Häneltä en odota koko aikaa viestiä tai etsi katseellani. Tuota toista etsin taas ihan koko ajan. Vaikka tiedän, että tyyppi on täysi kusipää. Kyllä on taas olo niinku 16-vuotiaana...
Enkä tiedä onko Herra X vihainen vaikka sopimus on, että kumpikin saa tehdä tahollaan mitä tahtoo. Enkä mitään muuta tahtois kuin soittaa, että tuu tänne.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti