No niin. Nyt ollaan jo siinä säälittävässä pisteessä, kun kuunnellaan Sannia ja koetetaan käydä kauppaa siitä, että tämä olisikin vain unta. Ehkä tämä kaikki olikin vain unta?
Älä halveksi jos näät kun pussailen,
pilkun jälkeen pihalla
Aina kun en,
Aina kun en,
mä melkein soitan
Kirjoitan susta lauluja
Sun flanellii haluun lainata
Mulla on ikävä sua
Viikonloppuna, pakko valvoa
En haluu olla,
En haluu olla,
yksin aamulla
Mä en laita viestii
käännän kovempaa musiikkii
***
Mulla on ihan järkyttävä ikävä mutta en voi sanoa sitä ääneen. En mä voi pompottaa
ketään näin.
Miks me ei ikinä yritetty?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti