Vapaus. Sattuu vielä mutta en helvetissä palaa enää siihen mitä se oli. En huoli enää sitä, joka ei osaa pitää huolta siitä, joka hänestä eniten välittää. Se teki sitä mun kotona. Mun kotona. Mua oksettaa. Siinä kun olisi pettänyt menemään vaikka jokaisen vastaantulijan kanssa mutta sen vertaa ei ollut kunnioitusta mua kohtaan, että olisi edes yrittänyt olla tekemättä sitä mun läsnäollessa tai mun kotona. Mun katon alla, syömässä mun ruokia. Ehkä meistä jokainen on loppujenlopuksi vain täysin kaksinaismoralistinen, kiimansa perässä juokseva eläin. Mä luulin, että ihminen jonka kanssa kaksi vuotta keskusteltiin tunteja ja taas tunteja niistä ihmisistä, jotka olivat meitä satuttaneet, ei voisi tehdä itse samoin muille.
Vielä vähän sulattelemista. Näyttää pulpahtelevan yksitellen tällaisia vihaa aiheuttavia asioita. Olen iloinen, että nautin yksin olemisesta.
Nyt se kaikki mitä sinulle annoin on kylmää jäätä. Nyt on aika lähteä kauas pois.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti