Katoat niin kuin unessa

Olen kiitollinen, että hän tuli vastaan. Tai edes teeskentelee rauhallisempaa kuin luultavasti on. Että hetkeksi jätti tarpeensa juosta karkuun ja työntää pois. Tarvitsin sitä. Jokin aukesi samalla ja päästi painajaiset sisään. Ja vaikka se oli vain unta, se tuntuu ja se tappaa. Eilen vielä surin sitä kuinka hän käyttäytyi ylipäätään tämän asian käsittelyn suhteen. Nyt olen taas surullinen itse asiasta. En voi sanoa hänen pettäneen minua, näinhän sai tehdä. Mutta petos syntyi siinä ettei hän kertonut. Niin sovittiin tehtävän. En minä ole vihainen. En surullinen edes valehtelusta. Olen surullinen siitä, etten riittänyt. Naisena. Vaikka hän muuta väittääkin. En sillä huutoitku -tavalla vaan sillä haikean kipeällä hitaasti polttavalla tavalla. Haikeutta ja haurautta.

Unessani olivat hänen silmänsä, toisen naisen kasvoilla ja kätensä toisen naisen iholla. Ja minä, sekavana mutten vihaisena harhailemassa rapuissa, äiti makaamassa kylpyhuoneen lattialla. Koetin soittaa hänelle, hän vastasi, halusi auttaa ja huolehtia minusta, mutta en voinut estää miten suustani lensi, etten tarvitse häntä, että inhoan häntä. Kun soitin uudelleen, hän ei enää tarjonnut apuaan. Sanoi, että enkö ymmärrä miten käyttää minuun aikaansa aivan järjettömästi ja en arvosta sitä. Hän oli palannut yhteen entisen tyttöystävänsä kanssa ja sanoi, että hänen täytyy mennä valmistelemaan hänen syntymäpäiväjuhliaan. Yksin jäämisen tunne oli musertava, enkä jaksanut enää edes välittää siitä miten pahalta vielä äsken oli tuntunut. Kunhan en jäisi yksin.

Ehkä tämä tunne helpottaa vielä. Olen luullut, että tämä tunne olisi jo syönyt kaikki tuntevat solut sisältäni mutta aina jaksan yllättyä siitä miten paljon pelkät unet ja ajatukset saavat tuntemaan kipua. En tiedä onko tämä sitä etten yksinkertaisesti jaksa aloittaa alusta sitä savottaa mikä syntyy siitä, kun ihmissuhde loppuu. Vai olenko vain hölmö kun haluaisin unohtaa. Vai onko kyse vihdoin sellaisesta rakkaudesta, jonka puolesta on valmis taistelemaan, valmis antamaan anteeksi sen, että välillä sattuu aivan helvetin paljon. Minä haluan uskoa viimeiseen mutta tiedän, että tämäkin kipu antaa minulle oppinsa vielä myöhemmin.

*

Sanon hiljaa puhelimeen
Olen valmiina, ei tarvitse kuin hakea
Ja jään odottamaan lupaa
Kulkea kaduilla näyttäen
Mihin kuulun

Olen usein pelännyt
Että katoat niin kuin unessa
Juuri ennen kuin
Olisin saanut kaiken
Aloittanut tarinan, sen ainoan
Jota haluan kertoa

Allapäin kaupunki kietoutuu sumuun
Hetken vielä
Jaksan olla hiljaa
Allapäin kaupunki kietoutuu sumuun

Kerran vielä