Löysin yllä olevan kuvan eräänä iltana Pinterestistä. Ei siis ole itse tekemäni. Se on yksi tapani käsitellä sairauttani; vaikka naureskelen heille juuri eronneille keski-ikäisille yksinhuoltajaäideille, jotka jakavat sosiaalisissa medioissa jatkuvasti aforismeja siitä, kuinka he itse luovat onnellisuutensa ynnä muuta vastaavaa, tutkiskelen itse paljon masennukseen, ahdistukseen ja paranemiseen liittyviä kuvia ja ajatelmia. Suuri osa on täyttä sontaa, päästä keksittyjä kauniilta kuulostavia ajatuksia joilla ei ole mitään totuusperää. Ja sitten on niitä ajatuksia, jotka nasahtavat kuin luoti sydänalaan. Joku muukin on tuntenut sitä mitä minä. Joku muu on osannut tämän kirjoittaa tai jopa piirtää, kun itse en osaa tätä selittää. Yllä oleva kuva oli yksi niistä. Voi miten useana iltana olenkaan itkenyt Herra X:lle, etten ymmärrä mistä ahdistus taas yhtäkkiä tuli.
Tosin yli viikon ajan olen saanut kulkea jo joten kuten kuivalla maalla. Tunnen sairauden painon rintakehässäni ja välillä olen kauhean väsynyt. Kuten esimerkiksi tänään. En kuitenkaan saanut nukuttua päiväunia vaikka yritinkin. Aloin stressaamaan töistä ja vitkutin niitä koko ajan myöhemmäksi. Kunnes tein itselleni rajat, ja päätin lähteä töihin heti, ettei "oma aika" tuhlaantuisi töistä stressaamiseen. Tuosta asiasta puhuimme maanantaina työpsykologin kanssa (joka ei ole siis sama henkilö kuin aiemmin mainitsemani "hoitaja") ja hän ehdotti sitä, että velvollisuudet hoitaisi alta saman tien. Hän on äärimmäisen pätevä. Harmi, ettei työpaikkani kustanna enempää kuin 3 käyntiä.
Tunnustelen sairauttani rauhassa. Kiitän sitä jokaisesta tauosta, jonka se minulle antaa, ja vaihdan jalkaani taas uudet, kuivat sukat rämmittyäni jo pitkään suossa. Sain maksettua rästiin jääneitä laskuja. Tosin tämä kuukausi täytyy elää melko tiukilla sen vuoksi. Sain vihdoinkin eilen tiskattua hirmuisen tiskikasan. Sain tänään siivottua 2/3 kissan hiekkavadista. Olen soittanut koskettimia joka ikinen päivä. Olen kehittynyt siinä ja rakastan sitä. Olen uskaltanut katsoa jo peiliinkin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti