Kehonkuva

Sain onneksi nukuttua. Katkonaisesti tunnin välein heräillen mutta unta tuli yhteensä 12 tuntia. 10+2 tunnin pätkissä. Nukahdin ennen yhdeksää illalla, heräilin ennen seitsemää ja jatkoin unia vielä aamupalan jälkeen. Nyt olo tuntuu kyllä levänneeltä mutta melkoisen tokkuraiselta. Laitan nämä oireet lääkeannoksen nostamisen piikkiin.

Huomasin myös toisenkin asian, jota lääkkeet aiheuttavat. Ne ilmeisesti hidastavat aineenvaihduntaa. Aloitin vuodenvaihteessa syömään taas suht koht normaalisti ja liikun taas aktiivisemmin. Aluksi tammi- ja helmikuun aikana paino lähti putoamaan reippaasti vaikka tyydyinkin kilo per kuukausi -tahtiin. Heti lääkkeiden aloittamisen jälkeen helmikuun lopulla paino on jämähtänyt samaan, itse asiassa jopa noussut vajaan kilon. Kaiken järjen mukaan en mitenkään voi syödä liikaa mutta en mielestäni kyllä liian vähääkään. Olen koettanut kyllä päiviä jolloin syön runsaasti esimerkiksi pähkinöitä, että kalorit olisivat melko korkealla. Ei vaikutusta.

Olen tullut hurjasti eteenpäin mitä tulee omaan painoon suhtautumisessa. Kunnes sitten tuli tämä tilanne, että painoni tuntuu nousevan jokaisen "tankkauspäivän" jälkeen vaikka se olisi kerran kahdessa viikossa siitäkin huolimatta, että arkeni on syömisten ja liikkumisen osalta - no, ihanteellista. En stressaa asiasta samalla tavalla kuin ennen laskien joka suupalan kalorimääriä mutta pidän huolta 2-3 tunnin ruokaväleistä ja kuitujen, proteiinien ja hyvien rasvojen määristä yhdistettynä hyviin hiilihydraatteihin.

On tietysti mahdollista, että on käynyt myös päinvastoin: lisääntynyt liikunta on oikeasti hurjistuttanut aineenvaihdunnan yhdessä lääkkeen kanssa ja menen niin vajaakaloreilla, että kroppa on säästöliekillä. Mitä en jaksa uskoa, sillä liikuntasuorituksiin on kyllä energiaa eikä tee mieli karkkia koko ajan. Olen tietysti myös tehnyt lihaskuntoliikkeitä melko säännöllisesti jo useamman kuukauden, voihan olla, että lihakset ovat keränneet nesteitä, eikä paino putoa...

No, tämä tästä yksinpuhelusta. Ehkä heivaan puntarin nyt vain nurkkaan, ostan ennemmin mittanauhan ja koetan jaksaa olla stressaamatta asiasta kunhan en nyt aivan sotanorsuksi paisuisi. Kyllähän tämä tympii. Painon pitäminen tässä samassa ei edes haittaisi mutta kun tuntuu, että on koko ajan riski painon nousemiselle. Onpa tuota maailmassa onneksi suurempiakin ongelmia.

Ps. Jotan hyvääkin: lenkin jälkeen on taas vähän positiivisempi fiilis vaikka heräillessäni seitsemältä tuntui taas, että eihän tästä tule yhtikäs mitään kun nyt jo ahdistaa. Ja veronpalautustiedot tulivat vihdoin postissa: jes, 180 euroa palautuksia!