Pelkää en

Olen itkenyt kolmena päivänä. Itkin eilen työpaikan vessassa. Olen repinyt itseni ylös sängystä ja saanut itseni lenkille. Lenkillä olen kuin kuka tahansa muu. Vastaani juoksee lauma jalkapalloharrastajia, minä en pysähdy vaan jatkan omaa juoksuani. Kotona makaan sängyssä. Seison kuumassa suihkussa ja olen hengittämättä. Revin onnea väkivaltaisen päättäväisesti irti pienistä asioista; ihanaa ruokaa, ihanat kissanpennut, ihana oma sauna, ihana uusi hiusväri, ihana ihana ihana. Masentunut on mielettömän hyvä huijaamaan muita. Täytyy lähteä kotiin, unohdin antaa kissoille ruokaa. Vielä parempi huijaamaan itseään. Miksimiksimiksi mä en taas jaksa. Mähän jumppasinkin.

Kolme huonoa päivää. Kolme huonoa yötä. Taas helvetisti heräilyä. Nämä ovat niitä hetkiä, kun on otettava käyttöön ne konstit, jota parempina päivinä on kirjoittanut vaaleanpunaisille paperilapuille ylös huonojen päivien varalle. Nyt on oltava reipas ja vahva mutta myötätuntoisen armollinen. On painettava kämmen rintakehälle kuin vastasyntyneen poskelle, annettava kaiken lämmön ja rakkauden valua rinnan alla asuvaan möykkyyn. Miksi sinä siellä riehut, ahdistus. Etsisit itsellesi jonkun paremman kodin kuin tämä kehoni. Et sinä tätä ikinä saa omaksesi.

Ja on luotettava siihen, että minä pystyn hallitsemaan tämänkin tunteen. Minä pystyn roikkumaan tässä rähjääntyneessä elämänliepeessä kiinni huonoinakin päivinä. Minä unohdan joka kerta hyvien päivien aikana sen, että en ole vielä terve. Joka kerta turhaudun, kun oireet valuvat ylitseni. Ja aina pelkään, että tällä kertaa ne eivät lähdekään. Minä pelkään, että joka kerta kun minä nostan panoksia, nostaa masennuskin. Mitä jos lääkitys ei purekaan masennuksen terävintä kärkeä ikinä pois? Näitä ei pitäisi ennakkoon murehtia. Tästä olemme hoitajani kanssa paljon puhuneet; miten pelkään elämää etukäteen.

Onneakaan ei saisi tavoitella tai tulee onnettomaksi. Mitä tavoittelemisen arvoista elämässä sitten on? Mitä vitun väliä tällä millään on? Lääkepaketteja yöpöydällä, aamuyön utuisia silmiä, ei saa enää unta. Tämä meri olisi helppo meri hukuttavaksi. Tämä olisi kaunis taivas. Olen saanut tästä korviani myöten tarpeekseni. Teen kaiken, kaiken mitä tämä vaatii, että saan tämän paskan niskastani.

Pystyn siihen. Pystyn varmasti.