Apatia

Taas olen hieman siinä tilanteessa, että olo on kuin neljä päivää hyökyaalloissa heiluneella. En jaksa selittää mitä viikonloppuna tapahtui, ja toisaalta ne ovat niin yksityisasioita, että sen kertominen olisi epäreilua asianomaisia kohtaan. Lyhyesti; luulin pilanneeni tärkeän illan mustasukkaisuuskohtauksillani. Siitä seuranneen sanaharkan jälkeen pohdittiin, ettei nykyinen suhteen tila voi jatkua. Mutta se kuitenkin jatkui. Enkä tiedä tarkkaan missä mennään nyt. Vai mennäänkö missään. En minä ole kenellekään vihainen - paitsi ehkä hieman itselleni - enkä minä tuota tilannetta ole koko aikaa neljää päivää miettinyt. Riitely yhdistettynä alkoholiin yhdistettynä siihen, että alkoholi ilmeisesti kumosi Citalopramin vaikutukset vain aiheutti sen, että ensiksi päälle pukkasi tuttu ahdistuneisuus ja sen jälkeen täydellinen apatia. Ahdistuneisuus lauantaina aiheutti hysteeriset itkut ja viiltelypäätökset lensi roskakoriin sen siliän tien. Siitä olen oikeasti pettynyt. Yritin kyllä ensin kaiken maailman kikkakolmosia kuten kuminauhan räpsyttelyä rannetta vasten. Olo ei vain helpottunut. Mutta tuollaista oloa ei ole päässyt lääkityksen läpi aiemmin. Jollakin pyhällä hengellä sain sunnuntaina käytyä töissä mutta sunnuntai-ilta, eilinen ja tämä päivä on mennyt lähinnä sängyssä maaten.

Onneksi tänään oli aika hoitajalle. Käynnin raporttiin oli kirjannut "potilaan olleen käynnillä hyvinkin itkuinen ja alamaissa." Sain jonkun huohotusahdistuskohtauksen. On absurdia huohottaa naama valkoisena räkä poskella melkein ventovieraan ihmisen edessä, kun toinen vain istuu hiljaa ja tuijottaa. Toisaalta oli hirveän hyvä, että kohtaus iski siellä eikä kotona. En tiedä ymmärsikö hän käyttämääni lausetta partaterän palasiksi vetämisestä tarkoittaessani viiltelyä. Raporttiin oli kirjattu etten ole itsetuhoinen. Sanoin kyllä kuolemanajatuksia taas tulleen mutta tiedostan sen, etten tee itselleni mitään ellei päässä nyt yhtäkkiä päätä napsahtaa. Sain onneksi uuden ajan jo viikon päähän. Joskus käyntien välillä aikaa on ollut kolme viikkoa. Viikon sisällä vain pitäisi varmaan tehdä jonkinlaisia päätöksiä tuon aiemmin puhumani suhteen tilan suhteen.

Nyt pari tuntia sitten tuntui lääkkeiden alkaneen taas jotenkin vaikuttaa. Sain siivottua hyvin niukasti ja tehtyä itselleni ruokaa. Tupakkaa en jaksa lähteä hakemaan tai käydä suihkussa. En ole käynyt suihkussa melkein viikkoon. Uusi ennätys kai tämäkin. Mistään muusta en jaksa nyt edes mainita. Tämä postauskin on tehnyt tiukkaa. Juuri nyt ei ole taas minkäänlaista tunnesidettä itseeni. Kaikki opettelemani on unohtunut. Mutta toisaalta tämä apatia olisi täydellisen ihana olotila mikäli ei sattuisi niin helvetin paljon. En jaksa välittää mistään. Muuta kuin vähän ahdistua siitä, että huomenna on 2,5 tuntia töitä. Mutta vielä aamulla en edes halunnut yrittää. Nyt jaksan kuitenkin esittää mielessäni pienen toiveen siitä, että huomenna alkaisi jo helpottaa. Uskomatonta vain miten pelkkä lepääminen voi viedä näin totaalisesti voimat.