Yksi tämän sairauden inhottavista piirteistä on samojen teemojen toistuminen unissa jatkuvasti. Erityisen paljon siellä ovat pyörineet vanhempani. En juurikaan ole kertonut perhetaustoistani tässä blogissa aikaisemmin, enkä jaksa sitä järin yksityiskohtaisesti alkaa kuvaamaan nytkään. Lyhyesti; äitini on ollut masentunut alkoholisti vuodesta 2000, siskoni otettiin huostaan siskoni ollessa 17, ja minun asuessa jo omillani. Minulla on myös isä ja toinen sisko. Äitini on yrittänyt itsemurhaa kahdesti. Unissani toistuu teema, joka painaa minua hereillä ollessanikin: koen, etten ole äidilleni juuri minkään arvoinen. Vertaan itseäni aina isosiskooni, joka on perheemme ainoa ylioppilas ja opiskelee lääketiedettä. Olenhan minäkin korkeakoulut käynyt jopa ihan hyvin arvosanoin. Lapsuudestani muistan paljon äidin halveksuntaa, rumia lauseita jollaisia hän ei sanonut kummallekaan siskolleni. Kuinka mää'yn kuin lammas. Muistan yhden ainoan kohteliaisuuden: kuinka minulla on kauniit polvet. Elän sen kohteliaisuuden voimalla vieläkin. Pidän polviani erityisen kauniina. Unissa yleensä huudan mutta minua ei nähdä. Näen usein isän hirvittävän väsyneenä, äidin täysin välinpitämättömänä. Kuten hän yleensä onkin.
Näen paljon myös pikkusiskoani unissani. Vasta viime aikoina olen alkanut surra paljon aikaa, jolloin hänet otettiin huostaan. Ilmeisesti kiireellisesti, poliisien voimin. En tiedä mitä tarkallaan oli tapahtunut. Muistan vain äidin viestin Facebookissa. Istuin keittiössä, kun luin sen. Sen jälkeen itkin hiljaa, ja silloinen avopuolisoni asteli kysyvänä keittiöön. Tuntui kauhealta sanoa se ääneen. Samaan aikaan olin älyttömän helpottunut. Itse olin ollut sen ratkaisun kannalla jo monta vuotta. On surullista ajatella, että mikäli itse olisin ollut 3-4 vuotta nuorempi, olisi minulla luultavasti ollut sama kohtalo. Laitosteini. Pääsin juuri ja juuri kuivin jaloin turvaan uuteen opiskelukaupunkiini vaikka elämä sitä ennen oli pahasti alkanut lipsua lintsaamisen ja laskevien arvosanojen alamäkeen. Jouduin aikuistumaan 16-vuotiaana ja opettelemaan pitämään huolta itsestäni. Ei se kaikille sovi. Minut se pelasti.
Näen unia haista. Rannalle hyppivistä haista, pimeässä vedessä näkyvistä evistä, jotka seuraavat venettäni. Elottomista silmistä veden alla. Näen linja-autoja, jotka ajavat liian lujaa. Näen Herra X:n kertomassa, että on löytänyt uuden. Viime yönä olin menettänyt kaikki läheiseni, eikä minulla ollut ketään. Unessa minulla oli järjetön ikävä entistä avopuolisoani. Kissani kuolleena, verisenä.
Viime päivät olen ollut surullinen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti