Mun sisällä jäät paukkuu irti rannikoista. Ne sulaa, aallot alkaa elää hiljakseen. Painava jäinen valkeus ja elämättömyys sulaa pois kaiken alla. Kaiken sen kuoleman alla on jossain vesi, joka odottaa kesän tuulta vierittämään aaltoja kohti ulappaa. Mä haluan paiskautua jo laitureita vasten, mä haluan vaahdota ja hukuttaa. Mä en halua olla enää tämä seisahtanut kylmyys, joka pettää kävelijän alla. Nyt se saa tulla. Vesi saa alkaa taas virrata. Anna tämän tunteen olla totta. Anna tämän olla lopultakin lohtu.
maanantai 25. tammikuuta 2021
Valo tekee tuloaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti